Roskasarjat: Prince

prince3

Maailma on ollut yleisesti ankeampi ja karumpi paikka, kun menetimme jo toisen kerran tämän vuoden aikana erään suurimmista elossa olleista muusikoista. RIP Prince Rogers Nelson 1958-2016. Life is just a party and parties aren´t meant to last. Kun suruaikaa on jo vietetty hetki, onkin aika tehdä katsaus pariin Princen sarjakuva-albumiin. Kuten miehen elokuvatuotanto, nämäkin ovat hieman sekalainen setti. Kun pelaa tarpeeksi övereillä korteilla, joskus sitä osuu ja joskus on vain pompöösi.

prince6

Princea ei sovi aliarvioida.

alteregoEnsiksi sarjis vuodelta 1991, nimeltään Prince: Alter Ego. Minneapoliksesta ja Paisley Parkista jonkin aikaa poissa ollut Prince palaa kotikulmilleen, vain huomatakseen paikan olevan jengien ja pahan mielialan valtaama. Kaiken tämän taustalta löytyy Princen entinen bändikaveri, Gemini, joka on palannut kostamaan. Gemini ilmeisesti pystyy hypnotisoimaan yleisönsä aggressiivisiksi musiikillaan.

Juoni on aika huttua, eikä esimerkiksi Geminin vihamielisyyttä oikein onnistuta perustelamaan vakuuttavasti. Sarjakuvakerronnan riippakivi, ylilyödyt narraatiolaatikot raskauttavat etenkin alkuosion lukemista. Monesti tarinan sisällä viitataan Batmaniin ja Jokeriin, joiden dualismi on toki innostanut Princea aikaisemminkin. Kun Prince on vähäpuheinen cowboy ja Gemini pahuuden vuoksi häijy tusinapahis (joka näyttää Jimi Hendrixin ja Axl Rosen välimuodolta), ei aivan samoille tasoille päästä kuin sarjakuvan ikonisimpien nemesisten kiistelyssä.

prince4

Huumorintajuttomuus vaivaa Alter Egoa.

Upean kannen on piirtänyt itse legendaarinen Brian Bolland, joka tietysti muistetaan erityisesti eräästä tunnetuimmasta Batman/Jokeri -tarinasta Tappava pila. Kansien sisällä oleva Denys Cowanin ja Kent Williamsin taide on paljon kulmikkaampaa, mutta silti toimivaa ja dynaamista. princen tunnistaa itsekseen. Kirjoittaja Dwayne McDuffie muistetaan rakastetusta Marvelin minisarjasta Damage Control.

3chainsogoldMcDuffie kirjoitti myös vuonna 1992 ilmestyneen Three Chains O´Goldin, jonka kuvittivat David Williams, Steve Carr ja Deryl Skelton. Tässä teoksessa mukaan pääsee edeltäjäänsä enemmän myös Princen silloinen bändi The New Power Generation. Sarja esittelee paljon menevämpää menoa: Lähi-idän kiertueella Prince sotkeutuu Erechin kuningaskunnan valtataisteluun. Vanha kuningas on siirtämässä vallan (ja valtiaalle kuuluvan symbolin, kolme kultaketjua) tyttärelleen, mutta tämähän ei vallanhimoista setää miellytä. Hän surmaa kuninkaan ja lavastaa prinsessan syypääksi. Kalifiksi kalifin paikalle nousemiseksi setä tarvitsee kultaketjut, joiden vuoksi alkaa vainota naista. Ainoa, joka hädässä olevaa neitoa voi auttaa on Prince uljas.

prince5

Täytyy olla kiitollinen mistä vain sarjasta, jossa on tällainen ruutu.

Satumainen seikkailu on toki kliseinen kuin mikä. On silti arvostettava seikkailua, joka vie Princen Gilgameshin ansoilla täytettyyn hautapyramidiin etsimään legendaarista aarretta. Toimintaakin on joukossa, kun Prince pieksee sulttaanin salamurhaajia äärimmilleen virittyneillä taistelukyvyillään. Muut bändin jäsenet toimivat koomisena kevennyksenä.

Hyvää:

prince2

3COG sisältää itseironista huumoria.

Mikä vain projekti Princellä ikinä olikin, jotenkin ne olivat kaikki aina täysin omannäköisiään. Prince on hyvinkin tunnistettavissa kummassakin sarjakuvassa. Vähäpuheinen ja mietteliäs musiikillinen nero, joka uskoo musiikkinsa voimaan tuoda Tanssia, Rakkautta, Seksiä ja Romanssia maailmaan. Hupaisasti tämä ei edes tunnu olevan ristiriidassa kykyyn potkia persuksia tarvittaessa.

Princen Batman-kiinnostus ei myöskään tosiaan ole jäänyt Batman-elokuvasoundtrackin ja siihen liittyvien erikoisten musiikkivideoiden jälkeen. Vaikka vaikuttaa, että hän on erityisesti pitänyt 60-luvun tv-sarjasta kuolemanansoineen. Myös Princen musiikilliset esikuvat, Sly Stone ja Hendrix saavat pienet shout-outit.

Huonoa:

prince7

All hail the new king in town.

Alter Ego on täynnä turhaa narraatio-horinaa ja muka-syvällisiä ajatuksia, jotka eivät kiinnosta kiviäkään. Three Chains O´Gold on puolestaan stereotyyppisessä kehityksessä jälkeen jääneen arabimaailman kuvauksessaan kulunuttakin kuluneempaa tavaraa. Jälkimmäinen paikkaa puutteitaan humoristisuudellaan ja yleisesti hyvällä hengellään, Alter Ego toimii lähinnä satunnaisesti.

Tuomio:

Sarjakuvat olivat lopulta varsin viihdyttäviä. Vaikka eivät mitään mestarillista tavaraa olekaan, ovat ne ainakin faneille tutustumisen arvoinen sivupolku Purppuran Symbolin uralla.

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): American, Mainstream, Musiikki, Sarjakuvat, seikkailu Avainsana(t): , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s