Woodring: The Frank Book

frank01

Olen huolehtinut eräästä mustasta eläimestä jo viikon ja velvollisuutta jatkuu perjantaihin asti. Siksi on ajankohtaista tehdä katsaus lajiltaan määrittelemättömän sarjakuvaeläimen seikkailuihin, joihin limittyy vahvasti myös sikamies.

frankbookJim Woodringin (1952-) vuosina 1996-2001 julkaistut Frank-sarjakuvat sijoittuvat ensinäkemältä tutun ja turvallisen oloiseen maisemaan, joka on kuin klassisista Disney- tai Fleischer-lyhäreistä. Mykkä oravan tai majavan kaltainen otus vaeltelee uteliaana alati muuttuvissa maisemissa, tekee joskus kepposia, mutta enimmäkseen koettaa selviytyä oudoista tilanteista. Frankin aloittamista tapahtumista sijaiskärsijän roolin saa yleensä kärttyisä ja seuraa kaihtava Man-hog.

frank-02-10Kuitenkaan piirretyissähän ei mikään takaa, että kaikki toimisi samankaltaisilla säännöillä kuin reaalimaailmassa. Myös Frankin maailmassa realiteetit venyvät ja paukkuvat, yllättävänkin pitkälle. Mikä alkaa sarjakuvamaisena seikkailuna, saattaa päättyä surrealistiseksi painajaiseksi.

Woodring tuntuu olevan pikemminkin Alejandro Jodorowskyn hengenheimolainen kuin Dalín tai Lynchin. Molemmilla ensin mainituista on kaikesta älyttömyydestään huolimatta teoksissa vahvaa symbolismia, joka ehkä avautuu lukijalle, mutta todennäköisesti ei aivan täysin.  Kuitenkaan se, ettei kaikkea tajua, ei haittaa teoksista nauttimista ja oikeastaan mystisyys vain lisää töiden tunnelmaa.

Frank04

Whim lahjoittaa kapistuksen Frankille. Ensimmäisessä ruudussa oleva otus on ehkä päähenkilön isä. En tiedä.

frank02Molemmat ovat myös tutkiskelleet Tarot-kortteja ja ennustamista. Woodring ammentaa sarjakuviinsa näkemistään oudoista unista ja myös omista uskonnollis-filosofisista näkemyksistään.

Alkuperäiset merkitykset ovat siis kaivettava melko paksujen kerrosten alta. Esimerkiksi pirulaisen omaista Whim-hahmoa Woodring on kuvannut niin, että tämä edustaa ”politiikan henkeä”. Mutta sehän tällaisissa teoksissa on yleensä hauskaa, että ne mahdollistavat aivan omien tulkintojen tekemisen. Oikeita tai ei, ainakin ne tuovat teokselle henkilökohtaista merkitystä. On helppo kuitenkin tulkita teoksissa olevan kyse usein jonkin asteen viattomuuden menetyksestä. Naiivi Frank saa nähdä, että onnellisen oloisessa satumaassa virii pinnan alla outoja voimia ja kauheuksia.

Fantagraphicsin pitkä teos on sikäli hieno, että mitä pitemmälle se etenee, sitä aivot sulattavamman omituisiksi tarinat käyvät. Silti lopussa jää maku haluta lukea lisää tätä kamaa! Ja ehkä saada mitä aineita Woodring nyt onkaan mahtanut vetää.

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): American, fantasia, Hall of Fame, Huumori, Sarjakuvat, seikkailu, surrealismi, Taide, underground Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s