Cruse: Stuck Rubber Baby

stuck1

Underground-sarjakuvaliikkeen ansiosta levisi yleensä omakohtaisiin kokemuksiin perustuvien elämäkerrallisten sarjakuvien tyyli. Tällä on myös se sosiaalisesti merkittävä seuraus, että moni marginaaliin pakotettu ryhmä onnistui kertomaan sarjakuvan kautta omakohtaisia kertomuksia.

Stuck_Rubber_BabyHoward Cruse (1944-) lukeutuu uraa uurtaviin LGBT-sarjakuvien tekijöihin. Hänen päätyönsä Stuck Rubber Baby valmistui vasta hänen työstettyä kymmeniä vuosia lyhyitä tarinoita pienlehtiin ja omakustanteisiin. Vasta 1990-luvulla voitiin ajatella Crusen vision kaltaisen sarjakuvateoksen kustantamista.

Crusen tyyli on niin yksityiskohtainen ja todenmukainen, että on oikeastaan yllättävää kuulla, että sarjakuva on lopulta fiktiivinen. Joka tapauksessa se perustuu Crusen omiin nuoruuden kokemuksiin kasvamisesta homoksi Alabamassa baptistipapin poikana kansalaisoikeustaistelua ennen ja sen aikana. Ilman moista perspektiiviä ei varmasti pystyisi kirjoittamaan niin raastavan todellisesti homoseksuaalien ja mustien ihmisten arkipäiväisestä kamppailusta tuon ajan umpimielisessä sisä-Amerikassa.

stuck7Teoksessa on kyse vanhan homoseksuaalin Toland Polkin muistelmista. Kehyskertomuksessa hän kertoo lukijalle miehensä läsnäollessa ajasta, jolloin itse käsitti oman seksuaalisuutensa ja sitä, mitä juuri tuona aikana tapahtui hänen ympärillään. Koska Alabamassa vääränlaisena ihmisenä julkisesti esiintymisestä saattoi menettää henkensä, löysi maan alla pysyttelevä pieni homoyhteisö turvapaikan itselleen mustien suosimasta jazzklubista. Paha kyllä myös alueen punaniskat toki olivat ottaneet paikan silmätikukseen.

Crusen oman historian kanssa samansuuntainen on myös homomiehen ajautuminen vasten tahtoaan isäksi lapselle, joka syntyi sosiaalisten paineiden ennemmin kuin rakkauden lopputuloksena. Crusella on taito luoda helposti sympatisoitavia hahmoja, jotka ajautuvat umpikujiin joista heitä itseään ei voi syyttää. Teoksen väkevyys tulee juuri raskaan ajankuvan ilmaisijana.

stuck2

Poliisin poikkeaminen herättää kylmän ilmapiirin.

stuck5

Crumbin, Sheltonin ja kumppanien antaman esimerkin myötä underground-sarjakuvilla on oma stereotyyppinen tyylinsä, johon kuuluu runsas viivankäyttö varjostamisessa ja hieman ulokkeiltaan liioitellut ihmishahmot. Cruse on tällaisen tyylin suvereeni mestari. Sivut ovat pullollaan informaatiota, niin kuvien kuin tekstin muodossa. Pienissä ruuduissakin saattaa olla tavattoman paljon pieniä yksityiskohtia, jotka kuin kielivät siitä että esitellyt miljööt on oikeasti koettu ja nähty sellaisina, kuin ne sarjakuvassa esitetään.

stuck3

Teoksessa on myös huumoria, joka on kuumottavaan ilmapiiriin sopien avarsin erikoislaatuista.

Stuck Rubber Babyä on verrattu jopa Art Spiegelmannin Mausiin. Toki voisi kyynisesti ajatella, että elokuvien tapaan painava aihe lisää sarjakuvankin arvostusta. Mutta holokaustin kauheuksia vähättelemättä, on myös erittäin aiheellista toisinaan valaista sitä, kuinka väkivaltainen ja toiseutta rajusti alistava Amerikan Yhdysvaltojenkin lähihistoria on ollut.

Mainokset

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): American, Hall of Fame, Ihmissuhteet, Kansalaisaktivismi, Kasvutarina, LGBTI, Sarjakuvat, underground Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s