Doucet: Jos olisin mies (My most secret desire)

doucet2

Jäi naisten viikolla kirjoittamatta Julie Doucetin sarjakuvista, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ne taitavatkin sopia varsin hyvin tähän Minna Canthin ja tasa-arvon päivään. Kukaan kun ei voi väittää, etteikö Doucet miettisi asioita sekä miehen että naisen näkökulmasta.

doucetRanskankanadalainen Doucet (1965-) on underground-piirtäjä, joka erikoistuu omista unistaan tekemiinsä sarjakuviin. Vaikka kehikko tulisi alitajunnasta, on piirroksissa runsaasti Doucet´a itseään. Kuinka tarkkaan muka itse muistat unesi? Mutta Doucet´n sarjoissa on tietty eteenpäin viettävä unilogiikka ja parhaana kaikesta, tarkkanäköisiä, huvittavia pieniä yksityiskohtia niin paljon kuin jaksaa bongata.

Doucet liittyy undergroundin perinteeseen arkisen ja paikoin rähjäistä elämänsä kuvaajana. Unimaailmallekaan ei anneta sen suurempaa glamoröösiä. Katsojalla onkin paikoin tulkitsemista, mikä on sarjakuvantekijän filtterin läpi kuvattua valve-, mikä uni- ja mikä fantasiaelämää. Taustat ovat joka tapauksessa epätodellisen ekspressionistisia.

doucet1

Doucet rikkomassa unen ja tosimaailman välistä seinää. Nick Cavelta on unessa saatu tärkeä opetus.

Doucet on myös röyhkeän seksuaalinen tekijä. Jo suomalaisen teoksen nimestä voi päätellä, että Doucet leikittelee sukupuolirooleilla, ja yleensä tähän liittyy myös erilaisia seksifantasioita. En tiedä, onko tekijä itse biseksuaali, mutta varmasti LGBT-lukijat saavat peilattua omia kokemuksiaan Doucet´n linssin kautta.

doucet3

Jokainen on oman itsensä paras rakastaja. Etenkin jos kakoiskappaleensa sukupuolielimistön saa tuosta vain vaihdettua.

Tiettyä infantiilia iloa saa siitä, miten riemulla seksiä ja ryyppäämistä on kuvattu. Doucet uskaltaa paikoin esittää istensä myös haavoittuvana, kuten neitsyytensä menetystä kuvaavassa sarjassa. Pääasiassa hän kuitenkin on hahmona itsevarma, toimiva ja seksuaalisesti avoin.

doucet4

Nuori, vihainen nainen. Tai ainakin äreä.

Lopulta on vielä kehuttava teosten hauskuutta. Doucet´n absurdi huumorintaju on jotain aivan omanlaistaan. Ajatuksen kulkua on helppo seurata, mutta sisäisesti loogisten tarinoiden päätöspistettä ei ole helppo arvata etukäteen. Ville Pirinen kehuukin suomalaisen laitoksen esipuheessa, muten hyvin Doucet puhuttelee alitajuntaa ja ihmisen matelijan aivoja.

doucet2Oli hankala päättää, kumpi kirjastosta noukituista Doucet´n kokoomateoksista sopisi parhaiten arvostelun aiheeksi. Suuren Kurpitsan julkaisema suomalainen albumi sisältää timanttisempia tarinoita, mutta on Drawn & Quarterlyn isompaa editiota suppeampi. Osa jutuista toki esiintyy kummassakin. Antaisin piirun verran enemmän arvoa suomalaiselle teokselle, sillä moninaisesta ja runsaasta materiaalista pienemmän albumin koostaminen on oma taiteenlajinsa. Läpyskään ei kuulu suvantoja ja se viettää eteenpäin sopivalla rytmillä. Tarinat on tehty Dirty Plotte -lehteen vuosina 1989-1994. Tämän artikkelin kuvakaappaukset ovat silti Drawn & Quarterlyn versiosta.

Mainokset

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): Canadian, fantasia, Hall of Fame, Huumori, Komedia, LGBTI, Sarjakuvat, surrealismi, underground Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s