Simmonds: Gemma Bovery

Brittihuumoria ja rakastamisen tragediaa yhdistelevä maalaiskomedia on myös monikerroksinen metafiktio.

Huomenna vietettävän kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi tällä viikolla perehdyn joukkoon naistekijöiden sarjakuvaklassikkoja. Brittiläinen Posy Simmonds (1945-) on eräs maailman tunnetuimmista naissarjakuvanpiirtäjistä. Hän oli myös Marjane Satrapin lisäksi toinen nimi, jonka Angoulemên sarjakuvafestivaali nimesi syksyllä elämäntyöpalkintoehdokkaaksi kohun noustua pelkkiä miehiä täynnä olevasta ehdokaskategoriasta.

Simmonds olisi kyllä palkinnon ansainnut. Hän on tehnyt paljon lasten sarjoja, mutta myös aikuisille suunnattuja graafisia novelleja, jotka ovat oikeastaan eräänlaista sarjakuvan, proosan ja kuvakirjan yhdistelmää. Omanlainen kerrontatapa ei tietenkään tee niistä yhtään vähemmän laadukkaita. Elokuvaksi 2010 tehdyn Tamara Drewen lisäksi myös Gemma Bovery on muokattu elokuvaversioksi 2014, mutta keskinkertaisten arvostelujen myötä filmiä ei ole vielä täälläpäin nähty.

Simmonds kertoo maaseudun ihmisistä ja näiden tyynen pinnan alla kuhisevista tunteista. Gemma Bovery sijoittuu Ranskan Normandiaan Baillevillen kylään. Alussa on kulunut kolme viikkoa nimihenkilön hautajaisista. Naapurin murheen murtama leipuri Raymond Joubert anastaa mukaansa Gemman päiväkirjat ja alkaa lukea, miten asiat pääsivät tuohon pisteeseen.

Simmonds hyödyntää paikoin myös leikekirjamaista kuvitustapaa. Kauniin talon löytyminen ei vielä pysty maalaamaan pariskunnan tulevaisuutta onnelliseksi.

Lontoolainen, rakkaudessa pettynyt kolmikymppinen Gemma oli muuttanut Baillevillen kylään tuoreen aviomiehensä Charlien kanssa. Kirjallisuuden ystävänä Joubertiä kiinnosti nuori nainen heti alusta asti, tietysti koska Madame Bowery on hänelle tuttu ja rakas kirja. Kauhistuneena hän seuraa vierestä, kun myös Mme Bovaryn elämä alkaa seurata kirjasta tuttuja raiteita; kun vanhan suolan jano ja tylsyys käy liian kovaksi, ottaa Gemma-rouva itselleen nuoremman rakastajan.

Tietty glamour salasuhteesta häviää, kun Simmonds esittää nuoren rouvan hytisemässä koiralenkillä alusasussaan.

Moniongelmainen Gemma ei alun alkajaankaan ole kuulunut maaseudulle. Mutkaton elämäntapa ei houkuttele häntä, ja hän pitää kaupunkilaiselle ominaisen etäisyyden myös kylän muihin asukkaisiin. Vaikka Gemma on itsekeskeinen ja hieman tunnekylmäkin, Simmonds ei esitä häntä pahana ihmisenä, vaan ennemminkin huonoja ratkaisuja tekevänä ja tarpeeksi itsepäisenä, ettei osaa laskea irti mönkään menneistä päätöksistään.

Gemman ajatuksia, Gemman ajatuksia ajatuksistaan vai Joubertin ajatuksia Gemman ajatuksista? Vai unta vain?

Näkökulma tosin on sisäkkäinen kuin maatuska-nukke. Tapahtumat nähdään takaumina, suodattuneena ensin Gemman ja sitten Joubertin näkökulmasta lukijalle. Molemmat vaikuttavat myös karsivan tarinasta tiettyjä kulmia ja rönsyjä, jotka on lukijan osattaava itse täyttää. Näkökulman ulkopuolisten hahmojen, kuten Joubertin kärsivällisen vaimon, ilmeet ja eleet paljastavat paljon.

Samalla tavoin kerroksittain myös teos toimii metafiktiivisenä kommenttina Gustave Flaubertin romaaniklassikkoon. Joubert tunnistaa romaaniin viittaavat tapahtumat omassa narratiivissaan. Hän saa tartutettua obsessionsa tarinaan myös Gemmaan, joka alkaa itsekin selvittämään, mitä romaanissa tapahtuu seuraavaksi. Lopulta finaali ei olekaan aivan samalla tavalla melodramaattinen.

Simmonds onnistuu kertomaan melko murheellisen tarinan rakastamisen vaikeudesta lämmöllä ja humoristisuudella. Hahmot kaikkine vikoineenkin tuntuvat toisinaan huonoine päätöksineen oikeilta ihmisiltä ja heidän käyttäytymisensä saa vuorotellen hymyn huulille ja surulliset rypyt otsalle.

Luin tässä muuten juuri myös Aziz Ansarin mainion kirjan Modern Romance, joten loppuun sieltä poimittua tilastotietoa. Ei ole nimittäin sattuma, ettei Simmondsin kirja tällä kertaa sijoitukaaan englannin vaan Ranskan maaseudulle. Ranskassa uskottomuus on verrattain paljon yleisempää, siellä käydään vieraissa eniten koko maailmassa. Telegraphin mukaan 55% miehistä ja 32 % naisista myöntää pettäneensä puolisoaan.