Ware: Jimmy Corrigan, the Smartest Kid on Earth

Kun ajattelemme sarjakuvaa, usein ideana on lineaarisesti ruutujen kautta lukusuunnan mukaan (länsimaissa vasemmalta oikealle) kulkeva tarina. Näin vanha taidemuoto on tietysti kokenut myös vuosien saatossa omat dekostruoivat kokeilunsa. Syystäkin eräs arvostetuimpia omanlaistaan sarjakuvan kieltä kehittävä teos on Chris Waren Jimmy Corrigan, the Smartest Kid on Earth.

Neuroosien vaivaama Ware (1967-) aloitti tyylikokeilunsa strippimuodossa Chicagolaisissa lehdissä 1993, ja pitempinä pätkinä tämän omissa underground-lehdissä. Alkuperäisistä stripeistä osa on lopullisessa Jimmy Corriganissa koottu tarinan osaksi. Hän halusi omien sanojensa mukaan tutkiskella suhdettaan isäänsä, jota ei koskaan tuntenut. Improvisoidusti etenevässä tarinassa keski-ikäinen James Corrigan III saa puhelinsoiton isältään ja kehotuksen tulla tapaamaan tätä ensi kertaa.

Etenkin tarinan alkupuolella mukana on myös aikahyppyjä, sivupolkuja, Jimmyn mielenmaisemasta kumpuavia impressioita. Teosta voi joutua kääntämään muutamaan otteeseen lukusuunnan vaihtuessa, ja mukana on myös monimutkaisia diagrammeja, joiden mikroskooppisesta piiperryksestä on hankala saada selkoa. Tietyt lapsuuden kokemuksista kumpuavat teemat toistuvat, kuten isähahmona nähty, mutta epäonnistuva supersankari, tinasta valettu hevonen, ja robotti, jonka Jimmy kuvittelee voivan tekevän emotionaalisesti vaikeita asioita hänen puolestaan.

Symboleilla on merkittävä osa Jimmyn mielenmaiseman seuraamisessa.

Jimmy ei ole pelkästään selvä Waren alter ego. Hänessä oikeastaan korostuu tekijän itsestään löytämät heikkoudet, kuten sairaalloinen ujous, pelkotilat ja iloton luonteenlaatu. Hän haluaisi, että kaikki pitäisivät hänestä, mutta ei kykene avautumaan ketään varten sumpustaan. Jimmyllä nämä kumpuavat hänen hankalasta äitisuhteestaan ja lapsuudessa muodostuneesta yleisestä epäluottamuksesta aikuisiin.

Nimestään huolimatta teos käsittelee Jimmyn omaa menneisyyttä hyvin vähän. Lapsineroutta käsittelevät episodit olivat aikanaan sarjakuvastripin heiniä, mutta teos itsessään kertoo pääasiassa Jimmyn keski-iästä ja Jimmyn isoisän omasta vaikeasta lapsuudesta. Tämä tekee teoksen nimestä hankalasti tulkittavan, joskin lapsuuden vaikeuksien heijastuminen aikuisuuden epävarmuuteen on sarjakuvan keskeisiä teemoja. Menneisyyden puuttuvat palat kykenee päättelemään rivien välistä.

Mielikuvitus saa yliotteen Jimmyn vanhemmasta versiosta. Saman näköinen hahmo paljastuu myöhemmin hänen isoisäkseen.

Waren yksinkertainen viiva osoittautuu soveltuvan yllättävän moneen käyttöön. Mukana on tarkkaan piirrettyä arkkitehtuuria ja geometrisesti viivottimella luotuja tiloja. Menneeseen verrattuna nykymaailma on piireetön, kolkko ja kohtuuton. Ware nostalgisoi menneitä näkymiä, mutta tarinallisesti antaa ymmärtää että ennen myös elämä oli vähintään yhtä kovaa, ellei paljon pahempaakin.

Chris Waren maisemia.

Luovinta on kuitenkin ruutujen koon ja lukusuunnan vaihtelu. Kerronnan tapoja vaihtelemalla Ware saa luotua omituisen teoksen, jonka päähenkilön mielenlaatu muuttuu lähes käsinkosketeltavaksi. Ajattelun muurahaispesämäistä kuhinaa on tuskin saatu visualisoitua tällä tavoin muualla. Ware mullisti teoksellaan kuvakerronnan kenttää selvästi. Selvästi ainakin Matt Fractionin ja David Ajan palkitun Hawkeye-sarjakuvan Pizza Dog -jakso on paljon velkaa Waren luomille kaavioille.