Q&A: Image Comics tulee taas

15 anniversary of Image Comics by Comiquero.com from México, used by Creative Commons Licence

Q: Kerro Image Comicsin uudesta renessanssista. – @Jirgson

A: Image Comicsilla tosiaan julkaistaan nykyään huomattavasti kiinnostavia sarjakuvia. Minulla on niiden joukossa muutama suosikki (joista varmasti kirjoitan vielä jossakin vaiheessa lisää), voisin silti esitellä tilannetta hieman yleisemmin.

Anglo-amerikkalainen sarjakuvakulttuuri on varsin selkeästi erilainen kuin mitä meillä täällä Euroopassa. Kun vanhalla mantereella pääosa sarjakuvista myydään albumeina kirjakaupoissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa sarjakuvat ilmestyvät ensin pieninä lehdyköinä ennen kuin ne kootaan kokoelmateoksiksi.

Tämä julkaisutoiminta varmastikin liittyy ennemmin sikäläiseen sarjakuvahistoriaan kuin käytännöllisyyteen. 90-luvulla koetun buumin jälkeen myynti on romahtanut ja suosituimmatkin lehdet myyvät joitakin satoja tuhansia kappaleita, joka on tietysti satojen miljoonien asukkaiden myyntialueella mikroskooppisen vähän.

Joka tapauksessa kustannus on pääasiassa keskittynyt kahdelle brändille, jotka kaikki tietävät viimeistään supersankarielokuvien myötä – Marvelille ja DC:lle. Mutta näiden kustantajien rinnalle on noussut kolmaskin yrittäjä, joka tekee omaleimaisempia teoksia kuin supersankarimaailmaan sidotut kollegansa: Image Comics.

Rob Liefeld Savage Dragonin edessä esittelee piirroksiaan. Photo by Pat Loika, used by Creative Commons Licence.

Imagen perusti vuonna 1992 joukko suurten kustantamojen supertähdiksi nousseita taiteilijoita, kuten Jim Lee, Rob Liefeld, Erik Larsen, Jim Valentino ja Todd McFarlane. Lisensoituja hahmoja tehdessään he ansaitsivat vain kertakorvauksen, eivätkä esimerkiksi osuutta oheistuotteista. He halusivat tehdä sarjakuvia omilla ehdoillaan, omistaa omat työnsä ja samalla tienata paremmin. Kukin perusti oman studionsa, ja näiden yhteämispisteeksi luotiin Image Comics julkaisemaan tekijöiden aikaan saamat työt.

Imagen alkupään sarjakuvat korostivat juuri niitä seikkoja, jotka nostivat tekijät suursuosituiksi: niissä oli ärjyjä antisankareita, isoja muskeleita, ampiaisvyötäröisiä mimmejä, pieniä viivoja liiankin kanssa ja paljon toimintaa. Tunnetuin hahmo oli McFarlanen luoma Spawn, joka elävine pukuineen muistutti hyvin paljon piirtäjän Spider-Man -sarjakuvista tuttua roistoa, Venomia.

Ben Grimm vai Rob Liefeldin Youngbloodin jäsen Badrock?

Samoin muiden tekijöiden hahmot tuntuivat nekin tutuilta. Rob Liefeldin Youngblood ja Jim Leen WildC.A.T.s. olivat hyvin lähellä piirtäjien X-Men ja X-Force -ryhmiä, Erik Larsenin Savage Dragon muistutti väkivahvan duunarihahmonsa myötä Ihmenelosten Möykkyä. Kun vielä sankarit muodostivat oman universuminsa, ei tarjolla ollut kummoistakaan vaihtoehtoa DC- ja Marvel-universumeille. Silti Image nousi parissa vuodessa Yhdysvaltain kolmanneksi suurimmaksi sarjakuvakustantamoksi.

Kuitenkin itsenäisesti työskentely ei saanut Imagen universumia yhtenäiseksi ja se alkoi sallia myös erilaisia sarjakuvia siipiensä alle. Tekijöitä toki houkutti omien oikeuksiensa itsellään pitäminen. Imagelta ilmestyi Kurt Busiekin Astro City ja firma myös kaappasi Jeff Smithin Bonen loppupuolen julkaisuoikeudet.

2000-luvulla Imagen perustajajäsenet ajautuivat kiistoihin. Liefeld käytti asemaansa hyväkseen mainostaakseen Imagen kustannuksella uutta kustannusyhtiötään, jonka jälkeen hänet maksettiin hallituksesta irti. Firma alkoi tietoisesti myös irtaantua vanhasta supersankarikaavasta. Tuohon aikaan ilmestyi sarjakuva, joka on avainasemassa kustantajan nykyiseen nousuun: Robert Kirkmanin ja Tony Mooren suursuosioon noussut The Walking Dead.

Kirkman oli suursarjaansa aiemmin tehnyt Imagelle jo suosittua supersankaritarinaa Invincible. Kun hän esitti halunsa tehdä sarjakuvan zombi-invaasiosta, johtoporras ei ensin ajatellut sen olevan tarpeeksi myyvä ja erottuva konsepti. Kirkman keksi väittää, että zombiutumisen takana ovat maailmanvalloitusta suunnittelevat avaruuden muukalaiset, joiden osuus juonesta paljastuisi vasta vähitellen. Tämä oli jo alusta asti vale, jota Kirkman ei ikinä aikonut toteuttaa. Walking Deadistä tuli heti suosittu, joten muukalaisten osuutta ei ikinä vaadittu täyttämään. Supersankarimainen älyttömyys sai siis väistää maanläheisemmän saippuaoopperan tieltä.

Menestyksensä myötä Kirkman pääsi myös osakkaaksi yrityksessä. Tuossa vaiheessa Eric Stephensonin johtama yritys alkoi aktiivisesti päästä irti vanhoista kuvioista ja julkaisi yhä enemmän uusien suosikkitekijöiden massasta erottuvia sarjoja. 2009 ilmestyi ensimmäinen numero John Laymanin ja Rob Guilloryn kahelia agenttiseikkailu Chew´tä, 2010 puolestaan Tim Seeleyn ja Emily Stonen väkivaltaista Hack/Slashiä. 2012 tuli kunnon täysosuma kun kriitikoiden ja lukijoiden suosima Brian Vaughnin ja Fiona Staplesin scifi-eepos Saga alkoi. Tekijätiimi alkoi nyhtää alan suurimpia palkintoja Eisnerista lähtien.

Image on edelleen jatkanut linjalla, jolla se tarjoaa vapaammat kädet Marvel- ja DC-töistään tunnetuille sarjakuvantekijöille. Pääasiallinen muutos on vain ollut, että kun Liefeld, Lee, McFarlane ja Larsen olivat piirtäjiä ja heidän työnsä painottuivat käsikirjoituksellisen sijaan näyttävyyteen, Kirkmanin jälkeen on julkaisuissa painotettu enemmän käsikirjoittajia. Siispä suosittuja ja palkittuja töitä tekee nykyään Imagelle mm. Matt Fraction, Jonathan Hickman, Jason Aaron, Kieron Gillen, Scott Snyder, ja jopa niinkin tunnetut tekijät kuin Mark Millar, Ed Brubaker ja Warren Ellis.

Ja näin se toimii. Piirtäjälähtöisyydellä voi saada aikaan näyttävyyttä, mutta todella kiinnostavia asioita saadaan aikaan vain kun ideanikkareille annetaan vapaat kädet.

 

Lähteet:

Wikipedia
Bleeding Cool: The Not Quite Secret Origin Of Image Comics
Comics Should Be Good: Comic Book Legends Revealed #559
Comichron: Monthly Comics Sales

Jos sinulla on kysymys, johon haluaisit Ahvenaarion vastaavan, ota yhteyttä täällä, tai kysy Twitterissä @pmihal.