Elämäkerrallisen sarjakuvan tekijä Hanneriina Moisseisella (1978-) on harvinaisen raskas painolasti purettavanaan. Isä on sydäntäsärkevä kertomus Moisseisen isän katoamisesta ja tämän jättämän aukon perheessä synnyttämissä tunteissa. Jos jonkin sarjakuvan äärellä itkettää, niin tämän.
Läheisen katoaminen on karmiva kokemus, sillä toisin kuin muissa tragedioissa, se ei tarjoa mitään aineksia asian loppuun käsittelyyn. Isän ruumista ei löydy ja kuolema ei siis ole varmaa. Toivo kadonneen palaamisesta elää aina, eikä surutyön katarsista toteudu. Mosseinen ei arkaile esittää lähimpiä perheenjäseniäänkään rikkinäisinä ja onnettomina ajelehtijoina. Karmivimpiakaan puolia ei säästellä.

Surun murtama äiti herättää lapsessa pelkoa.
Teos on myös kasvutarina vaikeissa olosuhteissa. Jaksottain etenevä teos käsittelee surua prosessina ja hyppii paljonkin aikatasoissa. Mukana on myös muita, aikaisempia ja onnellisempia lapsuusmuistoja, jotka nekin värittyvät katoamisen myötä katkeransuloisiksi. Rakkaus kadonneeseen isään tulee esille ja raa´an emotionaalinen pohjustus koskettaa lukijaakin.
Moisseinen välittää muistoistaan erittäin käsin kosketeltavia tilannekuvia, joissa yksityiskohdat ovat loppuun asti mietittyjä. Ajan hämärtävästä vaikutuksesta kertoo lähinnä lyijykynäjälki, joka tuo teokseen utuisuutta ja myös painostavampaa tunnelmaa.
Teos ei lähde liian fantastisille reiteille, mutta Moisseinen käyttää tiettyjä symboleita läpi teoksen. Kosketus lapsen ajatusmaailmaan säilyy. Teos havainnollistaa, millaisista tavallisistakin tilanteista arvet rankoista kokemuksista saattavat yhtäkkiä aueta. Samalla kuitenkin käydään selvää kasvua vahvemmaksi ihmiseksi. Lopetus sulkee hienolla tavalla ympyrän loppuun. Moisseinen itse saa sekä tietyn yhteyden isänsä ajatuksiin että säilyttää elämänhalunsa.
Moisseinen rikkoo myös sarjakuvan rajoja. Teokseen kuuluu sarjakuvajaksoja, mutta myös kuvitusta, grafiikkaa, valokuvia ja ristipistotöitä, jotka kaikki on tehty katoamisen käsittelyyn. Teos on sanalla sanoen mykistävä.
Paluuviite: Sarjakuva-Finlandia 2017 | Ahvenaario