J. Pirinen: Sokeri-Sakari

tanssimaan

Edellisessä päivityksessä kirjoitin Suomen parhaasta sarjakuvantekijä-Pirisestä. Lienee tasapuolista esitellä myös Ruotsin parhaalta Piriseltä teos.

sokeriJoakim Pirinen (1961-) nousi suureen suosioon jo 80-luvun loppupuolella teoksellaan Myrsky hiekkalaatikossa (suom. 1986). Tekijälle tyypilliseen tapaan opus sisälsi lyhyitä sarjakuvanovelleja, joista osa oli abstraktisti tai muuten kokeellisesti kerrottuja. Ja monet viiltävän satiirisia.

Eräs teoksen satiirinen juttu kertoo lastenohjelmamaisessa asetelmassa kahta surullista lasta ilahduttamaan saapuvasta satuhahmosta. Tosin aluksi hyvää tarkoittavalta, mutta tahdittomalta ja kömpelöltä vaikuttava hahmo paljastuukin juopottelevaksi ja öykkäröiväksi sosiopaatiksi, joka pistää paikat remonttiin ja lasten perheestä ja naapureista osan sairaalaan (ellei ruumishuoneelle). Hahmon nimi on Sokeri-Sakari.

sokeri

Hahmossa oli ainesta. Seuraava, toistaiseksi Pirisen ainoa pitkän narratiivinen sarjakuva (vaikka sekin on tavallaan sketsimäisen episodimainen) Sokeri-Sakari seurasi hahmon seikkailuja laajemmalla skaalalla. Muovailuvahan pihistäminen lelukaupasta ajaa Sakarin velkoihin, jota sovittaakseen hän kokeilee erilaisten töiden tekemistä. Ja vahingonkorvauslasku sen kun kasvaa.

sokeri3

Sokeri-Sakari: MRA?

Freudilaista termiä käyttääksemme, Sakari on täysin valtoimenaan riehuva id. Välillä vaikuttaa, että mielipuolisesti riehumisesta iloitseva hahmo ei vain ymmärrä aiheuttamaansa kaaosta, mutta tämä on harhaluulo. Hän on myös pahantahtoinen. Hän on perso alkoholille, väkivaltaisuudelle ja naisten jahtaamiselle. Kyseessä on selvä antisankari, jonka kaikki teot eivät ole täysin naurulla kuitattavissa. Lukijallakin voi pariin otteeseen hymy hyytyä. Sentään Sakari vaihtaa nopeasti mieltään, jotta kaikki ahdistelut eivät kulje loppuun asti.

Pirisen satiiri käy yksi toisensa perään ruotsalaisen yhteiskunnan instituutioiden kurkkuun työelämästä ja terveydenhuollosta armeijaan, lainvalvojiin ja kulttuuripiireihin. Kulkeva vitsi on, että vaikka Sakari vaikuttaa kuinka epästabiililta sekopäältä, häntä ympäröivät tavalliset ihmiset kohtelevat häntä kohteliaasti ja järkeen vedoten kuin ketä tahansa tallaajaa.

Sokeri-Sakarin maailma tuntuu nykypäivän näkökulmasta lähes profeetalliselta: pitkäaikaiset työt ovat loppuneet, hommiin otetaan vain kokemattomia sähläreitä puoliväkisin kiirettä paikkaamaan. Yöelämässä sikiävät viha, ennakkoluulot ja misogynia. Kaikesta huolimatta empatiaan täysin kykenemätön ihmishirviö silti onnistuu menestymään vaikkei opi yhtään mitään.

Pirisellä on rakkaus vanhan ajan sanomalehtisarjakuvia kohtaan, etenkin George Herrmanin Krazy Katiä. Samalla tavoin sivu sivulta on rakennettu mielikuvituksellisen ruutujaon varaan. Tummat taustat ja pikkutarkka piirrosjälki vilisee pieniä yksityiskohtia ja synkkää, lähes apokalyptistä tunnelmaa.

sokeri2

Loppupuolella alkaa Sakarinkin hymy hyytyä. Viemärin hattivatit eivät vielä ole mitään hänen perheeseensä verrattuna.

Sokeri-Sakari on vieläpä Pirisen helpoiten sulateltava teos, joka ei kokeellisuudessaan nouse aivan omiin sfääreihinsä, kuten monet hänen muista albumeistaan. Mutta se on silti röyhkeän hauska, anarkistinen ja sopivassa määrin mielipuolisen vimmainen teos. Siitä on toisin sanoen hyvä aloittaa tutustuminen piirtäjän maailmaan.

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): anarkismi, Hall of Fame, Huumori, Komedia, Sarjakuvat, satiiri, Swedish Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: J. Pirinen: Sokeri-Sakari

  1. Paluuviite: Roskasarjat: King Kong 4 – Epätoivoinen yritys | Ahvenaario

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s