Clowes: Wilson

ilovepeople

wilson”Minä pidän ihmisistä”, sanoo Wilson ensimmäisessä ruudussa. Se ei jää hänen ainoaksi valheekseen. Tai ehkä onkin niin, että kyseinen miekkonen on niin oman päänsä sisällä kulkija, ettei näe selkeää todellisuutta?

Daniel Clowesin (1961-) uralle mahtuu paljon hienoja teoksia, joissa useimmiten on kyse juuri sorsituiksi itsensä kokevista hahmoista. Clowes osaa luoda uskottavia henkilöitä, ja pistää päähenkilönsä yllättävänkin rajuihin kierteisiin. Kun ihmiset kokevat olevansa oikeutettuja huonoon käytökseen, he tulevat myös tulevat sokeiksi omalle häijyydelleen. Wilson vie tämän äärimmäisyyksiin.

Teoksessa seurataan keski-ikäistä, misantrooppista ja koppavaa, liberaalina itseään pitävää Wilsonia ja tämän arkisia tekoja ja tarkkailuhuumoria. Clowes piirtää joka sivun eri tyylillä, ja päättää niistä suurimman osan strippisarjakuvamaiseen punchlineen. Vitsit on useimmiten rakennettu toimimaan Wilsonin kustannuksella, sillä hänellä ei ole pienintäkään yritystä toimia omien periaatteittensa mukaisesti.

Wilson on lopulta hyvin yksinäinen ja sisäänpäin kääntynyt ihmisraunio. Hän haikailee perhettä ja normaalia elämää, ja piilottaa mielihalunsa aluksi muiden ihmisten halveksuntaan. Kun hänen haaveensa lopulta ovat tarjolla, hän ei osaa ottaa niistä kiinni. Oikeasti hän rakastaa vain koiraansa Pepperiä ja itseään.

WilsonMarriageAlussa tavalliselta vaikuttava Wilsonkaan ei lopulta ole ihan niin tasapainoinen kuin aluksi luuli, mistä annetaan koko ajan enemmänkin pieniä vihjeitä kuin selitetään kovinkaan tarkkaan. Kerrontatyyli on niin tiukasti kiinni Wilsonin näkökulmassa, että ”todellisuuden” koko kuva uhkaa hämärtyä, kuten päähenkilölläkin. Matkalla perheensä kokoon saamisesta muodostuu lopulta varsin eriskummallinen ihmiselämän kohtalokertomus.

Kukin sivu on jaettu 6-7 ruutuun. Sen, mitä niiden väliin jää, jää lukijan itse rivien välistä luettavaksi. Etenkin ajan suhteen pelataan, sivut voivat poiketa toisistaan ajallisesti pari sekuntia tai useamman vuoden.

Clowes taitaa myös varsin hienon repertuaarin erilaisia tyylejä, vaikkeivät nyt ihan kaikki toisistaan merkittävästi poikkea. Mitään ei ole suoraan kopioitu, mutta mallia on otettu monista suosituista sarjakuvista, olivat ne strippejä tai vaikkapa elämänmakuisia elämänkertateoksia. Tyylit poikkeavat toisistaan myös väritykseltään, tekstaukseltaan ja jopa paperin väriltään. Saman kaltaiset mustan huumorin siivittämät vitsit toimivat eri tavoin riippuen kuvitustyylistä.

wilson-dog

Wilson pakottaa usein tuntemattomia ihmisiä jakamaan hetkeksi oman säälittävän maailmansa.

Kokeelliselta vaikuttava Wilson toimii lopulta hienosti kokonaisuutenakin. Clowesin valitsema tyyli mahdollistaa sekä hänen omien vahvuuksiensa esittelyn, paikoin härskiksikin yltyvän huumorin, erinomaisen ajoituksen sekä erilaisten sarjakuvatyylien parodioinnin. Lopputulos on ainutlaatuisen hieno teos.

shutup

Mainokset

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): American, Huumori, Komedia, Sarjakuvat, Taide Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Clowes: Wilson

  1. Paluuviite: Clowes: Eightball | Ahvenaario

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s