Tuotteliaan Aapo Rapin (1977-) uran hienoin teos on kirjoitettu yhdessä värittäjänä toimivan Peppe Koivusen kanssa. Työ fiilistelee vanhojen kauhusarjakuvien tunnelmointia ja kliseitä vilisevää tarinointia. Kauhugenren dekonstruoinnista saavat osansa myös klassiset hirviöelokuvat ja H.P. Lovecraftin kaltaiset alan kirjaillisuuden kulmakivet.
Kaikesta romanttisesta tunnelmoinnista huolimatta Rapi nimittäin esittää Draculan oloisen okkultistikreivin ja hänen apurinsa Igorin ihan perusjätkinä, jotka nautiskelevat juomaa ja jauhavat paskaa niistä näistä. Koska parivaljakko pitää kirjaa yhteisistä ideoistaan, voikin tulkita myös jutustelun olevan sellaista, jota sarjakuvapiirtäjät saattavat keskenään käydä. Rapi kuuluu itsekin Kutikuti-kollketiiviin.
Kreivi itse on hyvin intohimoinen populaarikulttuurin kuluttaja. Ristiriitaisesti hän on mieltynyt hyvin kliseisiin kauhutrooppeihin (kuten salamaniskuihin ja lauseeseen ”Oli synkkä ja myrskyinen yö), mutta inhoaa liian suosittuina pitämiään Chaplinia ja Lovecraftiä ja tuo halveksuntansa esille apropos tuosta vaan. Moisena hieman rasittavana ressukkana ei ole tunnetuinta kauhuhahmoa taidettu ennen esittää, vaikka versiointeja on joka junaan.
Vai onkohan kyseessä sittenkään Dracula? Virastosta vieraileva kalpea kaavaketyyppi arvelee: ”Arvioisin teidän olevan arjen realiteeteista täysin vieraantunut yksilö, jonka syrjäytymisprosessi on sidoksissa erinäisiin fiktiivisiin hahmoihin ja niihin samaistumiseen.” Katsoja saa jäädä miettimään, mikä sarjakuvassa esitetty on oikeastaan totta, mikä vain houreisen mielen kehittämää kuvitelmaa.
Kelalla virastoaikaan vierailu herättää todellista kauhua. Arkinen jakso on lennokkaampaan muuhun sarjaan verrattuna kelmeämmin väritetty.
Rapin pikkutarkka tyyli on synkän linnan kulmien kuvauksessa edukseen. Koivusen kirkkaat värit toimivat yllättävän hyvin tunnelmanluojana. Samalla tavoin tarkkaan varjostettua jälkeä oli korostettu perusvärein vanhan ajan Shokki– ja Tales From the Crypt -sarjakuvissa. Yöjuttu on kirjoitettu sarjaan mukaankin. Eivät harmaasävyt ole sen pelottavammat, vaan epätodelliset värit lisäävät kauhussa houreen ja epätodellisuuden tunnetta.
Sarjassa ulkomaailmasta poikkeavat joutuvat kokemaan muun maailman todella vihamielisen suhtautumisen. Rapi tietää näkökulman läheisen linkittymisen kauhutarinoihin, ja kommentoikin sitä teoksessaan. Muuten vihaa täynnä olevien kyläläisten olemus vaikuttaa kommentoivan vihan täyteistä nyky-Suomea, jossa vihataan oudonnäköisiä muukalaisia enemmän vain susia.
Rapi jaksottaa kertomuksensa kiinnostavasti. Pitkät siirtymä-ajat luovat tunnelmaa, mutta kun dialogi pääsee käyntiin, saattaa puheripuli vallata sivut täysin omakseen. Tämän huomioon ottaen myös ruutujen koko vaihtelee. Sivun tai puolikkaan kokoisista tilaa ja ilmeistä kuvaavista ruuduista saatetaan kutistua postimerkin kokoisiin palasiin. Ikään kuin sarjakuvan perusoppien mukaan ruudun koko ilmaisee, kuinka kauan aikaa kukin niistä vie narratiivin sisällä.
Mukana on pari samaan maisemaan sisältyvää liikettä kuvaavaa splash paneliä.
Osa sarjasta on julkaistu erikseen, johon Rapi on sitten teosta varten koonnut kehikon ympärille. Kuvituksen taso vaihtelee, mutta se ei häiritse tarinan seuraamista yhtä paljon, kuin esimerkiksi Rapin Meti-teoksessa. Olisi silti parempi, että episodit eivät pomppaisi silmille yhtä paljon, vaan sopisivat keskusjuoneen aukotta. Muitakin pieniä virheitä teokseen on jäänyt, tekstauksessa on suttuja ja skannauksen kulmat ovat paikoin epätarkkoja.
Pienistä kömmähdyksistä huolimatta kyseessä on tuleva klassikko. Rapin huumorintaju, virasto- ja pikkukaupunki-Suomen todellisuuden ja mitä omituisemmaksi käyvän kauhuilottelun yhdistelmä on todella hupaisaa tavaraa. Vanhoja vitsejä ja piloja vilisevä dialogi saa kuluneisinkin juttuihin uutta verta ja vanhanaikaiset jutut pienillä vedoilla moderneiksi.
Suositeltavia ovat myös Rapin muut tuotokset, surrealistinen matkakertomus Tahvana, nostalgian ja nykyarjen kohtaamisesta koskettavasti kertova Meti ja pienemmät työt, kajahtanut strippisarjakuva Naaburger ja satukertomus Kuningas Toffee. Varmasti moniin näisttä palataan vielä tässä blogissa. Rapin uusi työ on aina takuu laadukkaasta, vitsikkäästä ja uutta kokeilevasta sarjakuvateoksesta.
Ahvenaario 