De Poortere: Hitlerin poika

hitlerinhitlerin poika

Belgialainen Pieter de Poortere (1976-) tekee erittäin poliittisesti epäkorrekteja sarjakuvia erittäin yksinkertaisella ja naivistisella viivalla. Sarjojen päähenkilö on useimmiten pulska Dickie (Boerke), jonka piirteet koostuvat nappisilmistä, pälvikaljusta ja viiksistä. Dickie ei ole sidottu mihinkään tiettyyn asetelmaan, vaan voi esiintyä niin eri elokuvien versioissa kuin myös tässä tapauksessa historiallisten tapahtumien vietävänä.

Lyhyet Dickie-tarinat ovat usein hauskoja, mutta myös lankeavat usein turhan helppoon vitsiin. De Poorteren Suomessa julkaistusta tuotannosta ehdottomasti paras onkin pitkä tarina Hitlerin poika (2010, suomennos 2011). Siinä de Poorteren gagi per sivu -rytmitys tuntuu lähes Zuckerin veljesten elokuvien kaltaiselta vitsivyörytykseltä. Jos jokin läppä ei oikein toimi, seuraava ilmaantuu esiin alta aikayksikön.

Sysimustaa huumoria sisältävä teos naittaa yhteen toiseen maailmansotaan liittyviä legendoja ja lastenkirjamaisen toteutuksen. Erittäin nokkela idea on esitellä alati vaihtuvat tapahtumapaikat Missä Waldo -tyyppisellä aukeamalla, jossa pikkuriikkisiä hahmoja saa etsiä keskeltä sodan ajan asetelmia.

Juoni selvittää Dickien taustatarinan 1. maailmansodan sotilassairaalassa viruvan korpraali A. Hitlerin lehtolapsena. Führeriksi kasvanut Hitler ei kykene tuottamaan perillistä, joten hän pyrkii kaikin keinoin löytämään Belgiaan kadonneen poikansa. Samaan aikaan itse Dickie sotkeutuu sodan tuiskeisiin piilotellessaan kellarissaan juutalaisnaista ja pian myös paikalle tupsahtavaa amerikkalaista lentäjää.

IMG_0718

Dickie ei ole mukava mies.

Itse sivut ovat yhdeksän ruudun kaavaan tehtyjä. Yksinkertaisesta ja paksusta viivasta huolimatta de Poortere onnistuu ahtamaan myös pieniin ruutuihinsa yllin kyllin bongattavia yksityiskohtia. On myös huomionarvoista, miten hyvin hän saa erittäin pelkistetyistä hahmoistaan (joilla ei aina ole esimerkiksi suuta) tunnetilat esille.

De Poortere on saanut lyhyeen kirjaan ahdettua valtavan määrän sotatavaraa. Osittain teos tutkailee Belgian sotamenneisyyttä natsien valloittamassa maassa. Kuvainraastossa ei jätetä kansallisia symboleita sorkkimatta. Esimerkiksi monen muun maanmiehensä kunnioittama Tintti ei saa mitenkään mairittelevaa kohtelua.

Juonenkuljettajana de Poortere on rivakkatahtinen ja osaa kääntää pöydät ympäri hahmojensa alta samalla varsin yllättäen ja perustellusti. Kyyniseen maailmankuvaan kuuluu, että hyväntahtoiseltakin vaikuttavat hahmot ovat lopulta itsekeskeisiä oman edun tavoittelijoita. Alkupuolella jopa jokseenkin sympaattisena häviäjänä esitetty tunari-Hitlerkin paljastaa lopulta oman raadollisuutensa.

De Poorteria voidaan tietysti syyttää huonosta mausta holokausti-, attentaatti- ja viagra-vitseineen. Ehkä se kertoo jotakin paljastavaa omasta huumorintajustani, mutta itse hekottelen sopivan häijylle huumorille mielikseni Teoksella saattaa olla arvoa myös sota-ajan traumojen katarttisena käsittelijänä. Joka tapauksessa kyseessä on riemastuttavan anarkistinen myytinmurtaja.

Tietoja Paavo Ihalainen

Palaute, huomiot ja parannusehdotukset osoitteeseen paavo.ihalainen(at) elitisti.net
Kategoria(t): belgium, Hall of Fame, Huumori, Sarjakuvat Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s